Seth Godin ja yksityisyys

Seth Godinillakin on jotain sanottavaa yksityisyydestä: The Illusion of privacy (and what we actually care about)

Seuraa minua Twitterissä.

Miksi koodaajat saavat kaikki naiset?

Luin Facebookista kuinka Urholla oli mennyt ilta pitkäksi, hän oli herännyt vieraasta huoneistosta, silmäkuopat täynnä verta, hikea ja oksennusta. Tämä on varmaan se ihannekuva, jonka Zuckerberg näki mielessään luodessaan sen. Sosiaalinen media on toisaalta myös ainoa paikka, jossa voi reaaliaikaisesti järjestää mielenosoituksia. Varsinkin Venäjällä, jossa kaikki muu media, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia (joiden toimittajia on syystä tai toisesta murhattu), on Yhteisen Venäjän hallussa. Propagandaa tulee siis joka tuutista.

Iso P onkin keksinyt, että nyt täytyy tukkia tai estää pääsy tähän valheiden välittämisen kehtoon. Ilmeisesti pääsyn estäminen osoittautui aivan liian vaikeaksi, joten päädyttiin ainoaan oikeaan ratkaisuun: pistetään se paskaksi.

Elämme kuitenkin nörttien aikakautta. Edes suuret valtiolliset palomuurit eivät estä meitä menemästä ja tuhoamasta aivosolujamme kommunisminvastaisen sisällön tai homopornon täyttämille sivustoille. Kynä on nyt $var, joka on miekkaa mahtavampi.

Olemmeko menossa uudelle 60-luvulle? Vai luommeko aivan uuden, sosiaalisen median aikakauden, jossa vuosikymmeniä sorrossa olleet kansat alkavat kapinoida? Vaikuttaisi ainakin siltä. Tunisia, Libya, Egypti, pian Venäjä, mutta mikä on seuraava? Burma vai Pohjois-Korkea? Jompi kumpi, toivottavasti.

Pelisäännöt muuttuvat eikä kukaan pysy enää perässä. Koko peli on muuttunut, sääntöjä ei enää ole. Se on parempi ymmärtää pian tai jää jalkoihin. Krishnamurti puhui siitä jo vuosikymmeniä sitten eikä se varmasti ollut alunperin hänen ajatuksensa.

Miten työnantajallesi selvisi, että äänestit persuja?

Gmail käyttäjiä on 260 miljoonaa (lokakuu 2011). Olet luultavasti yksi niistä. Antaisitko R2D2:n käydä läpi kaikki yksityisimmätkin viestisi? Tämän jälkeen se analysoisi niitä ja tekisi omat johtopäätöksensä. Hän kyllä sanoisi, ettei julkaise niitä ikinä mihinkään eikä muutenkaan väärinkäytä niitä.

Gmail on yksityisyydessään melkein yhtä härski kuin Facebook (sosiaalisesta mediasta), erona on tietenkin se, että Gmail sanoi heti alussa, että me sitten käymme läpi kaikki viestisi. Tämähän ei eroa mitenkään tavallisista työsähköposteistamme. Olemme vapaata riistaa, koska itse suostumme siihen. Annamme työnantajillemme luvan panna meitä perseeseen. Pahinta on, että emme ikinä tule saamaan näitä oikeuksiamme takaisin. Meidän on pidettävä oikeuksistamme kiinni kuin epileptikko suukapulastaan.

Vaihtoehtoja ilmaiselle sähköpostille on paljon. Totta on, että moni niistä ei ole läheskään yhtä kätevä kuin Gmail. Työsähköposti on toisaalta nyt mennyttä. Ja R2D2:sta tuli esimiehemme.

Pidä kiinni oikeuksistasi ja seuraa minua twitterissä

Miten tajusin, että bloggaajat ovat huonoja ihmisiä?

Elokuvassa Tartunta (eng. Contagion) pandemia lähtee lapasesta ja ihmiset sairastuvat ja kuolevat kun eivät saa tarvittavaa vastalääkettä. Samaisessa elokuvassa yksi päähenkilöistä on multimiljoonayleisöisen blogin kirjoittaja.

Blogimaailma ja sosiaalinen media ovat saaneet liikaa valtaa. Blogien kirjoittajat ja twiittaajat pystyvät reagoimaan nopeammin maailman tapahtumiin kuin mikään uutistoimisto. Bloggaajia ja twiittaajia on joka puolella ja he tietävät myös enemmän kuin toimittajat. Onhan heitä enemmän ja onhan se jo tullut selväksi, että yhteisöllisyydellä saadaan aikaan suurenmoisia palveluita kuten esimerkiksi Wikipedia.

Tartunnassa tämä bloggaaja saa ihmiset uskomaan ihmelääkkeeseen, joka parantaa tuon taudin. Tämän hän tekee, jotta tulisi rikkaaksi. Hän on siis läpeensä paha. Suurin osa lehdistä ja TV-kanavista on suurten mediatalojen omistuksessa. Tämä pitää paikkansa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuinkakohan paljon tuo elokuva on saanut rahoitusta näiltä yhtiöiltä?

Kautta historian totuuden puhujia on pidetty kerettiläisinä. Totuuden uusi aikakausi on alkanut – levitä omaa pandemiaasi (käytä samalla käteistä)!

Sosiaalinen media

Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa ja tapaamme ajatella. Twitterin kautta saimme ensimmäisenä tietää Egyptin ja Libyan kapinoista. Facebookista saamme samalla lailla tietoa reaaliaikaisesti. Sosiaalinen media on myös muuttanut markkioinnin maailman ja yritysten markkinointiinfrastruktuuria. Tweetit Linnan juhlista pääsivät teksti-tv:hen ja toisaalta tekivät Teija Vesterbackasta julkkiksen.

Tämä tuo mukanaan uusia haasteita. Esimerkiksi WWW:n alkuaikoina tehtiin kotisivuja. Kotisivut sijaitsivat ostetuilla palvelimilla, joiden hallinta oli yleensä samaisella kotisivujaan tekevällä yrityksellä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että internetistä oli mahdollista poistaa sinne laitettua tietoa. Tämä ei tänä päivänä ole enää mahdollista. Mikä laitetaan internetiin pysyy myös siellä. Varsinkin kun puhutaan sosiaalisesta mediasta.

Palvelut kuten Archive.org ja Googlen välimuisti tallentavat ladattua tietoa sen jälkeen kun sivusto on indeksoitu etsittäväksi. Facebookista “lähteminen” on tehty käytännössä mahdottomaksi niin, että tiedot saisi sieltä myös poistettua.

Facebookissa, Twitterissä, muissa vastaavissa sekä blogeissa rakennetaan omaa identiteettiään. Sitä ei välttämättä ymmärrä, että internetistä on Facebook-tyylisten palveluiden myötä tulossa globaali osoitekirja, jossa kerrotaan jokaisen mieltymykset, uskomukset, tavat elää, huonot päivät, hyvät päivät, erot ja yhden illan jutut.

Onko se oikein vai väärin? Yksityisyyttä se rajoittaa, mutta tietojen laittaminen näihin palveluihin on vapaaehtoista. Katso kaikki postaukset, tweetit ja kuvat, mitä olet lähettänyt ja mieti: voisinko kertoa kaiken tämän ventovieraalle?

Käytä käteistä

Pankkeilla on tavanomaisista yrityksistä oletettavasti eniten tietoa omista asiakkaistaan. He tietävät missä aloitat perjantai illan, mistä alkosta ostat aloittelujuomat, mihin baariin menet seuraavaksi ja millä klubilla olet aamuyön tunnit. Lopuksi he tietävät, missä käyt vetämässä aamun ensimmäiset kebabit.

Käyttävätkö pankit näitä tietoja? Ei varmaankaan niin paljon kuin ne niitä voisivat käyttää, mutta osittain kuitenkin. He tarjoavat yleensä vakuutuksia, sijoituskohteita ja säästövaihtehtoja.

He myös tietävät kuinka paljon tienaat ja mihin käytät rahasi. Tämän ympärille on jopa rakennettu palveluja, jotta voisit kategorisoida kulusi ja seurata niitä nettipankissasi. Ja tämän jälkeen heidän on vielä helpompi seurata, miten ja mihin kulutat omaisuutesi.

Eräässä kauppakeskuksessa näin ilmiotuksen, jossa kerrottiin, että keskuksen pankkiautomaatit on poistettu käytöstä vähentyneiden käteismaksujen takia. Eli meillä on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän rahaa käytettävissämme ja hoidamme kaikki maksutapahtumamme tietoliikenteen avulla.

Ei pidä ymmärtää väärin, olen hyvin vahvasti sen kannalla, että Suomen kaltaisessa valtiossa voitaisiin säästää paljon julkisten palveluiden IT-ratkaisuja parantamalla. Esimerkiksi luomalla Kelaan täysin sähköisen asiointimahdollisuuden (ei vain näennäisen) tai mahdollisuus asioida sähköisesti minkä tahansa julkisen instanssin kanssa. Kuten esimerkiksi Virossa tehdään: jopa ylinopeussakot lähetetään sähköpostilla. Tämän lisäksi käytännössä myös kaikki sopimukset allekirjoitetaan digitaalisesti.

Mutta raha on eri asia. Jos emme voi edes asioida julkisten palveluiden kanssa sähköisesti niin miten voin luottaa, että minun rankalla työllä ansaitsemastani omaisuudesta pidetään huolta? Mitä jos tapahtuu jokin tietokantavirhe ja desimaali liikkuu tilitiedoissani askelen vasemmalle?

Kuulemme usein uutisia siitä kuinka pankkien järjestelmät eivät toimi (esim. Sampo). Tai kuinka usein tilisiirtomme on myöhästynyt, koska pankkien järjestelmissä on tekninen häiriö?

Tietoteknisiä ongelmia tulee kuitenkin aina olemaan – sille emme voi minkään. Mutta meidän ei tarvitse antaa pankkien kerätä mieletöntä määrää dataa siitä kuka olemme ja mitä teemme. En halua olla täällä odottamassa kun pankit alkavat käyttää tätä tietoa hyväkseen ja vaikka myymään sitä eteenpäin. Kun pankillesi tulee seuraavan kerran yleissopimusehtomuutos niin pidä silmät auki, sillä jonain päivänä siellä vielä lukee, että pankilla on oikeus käyttää tilitiedoistasi kerättyä dataa muihin tarkoituksiin.

Älä päästä yksityisyyttä karkaamaan käsistäsi – käytä käteistä.

Haluatko kameran kennolle?

Kävellessäni kotokullan ulkopuolella pyrin katselemaan ympärilleni. Etsiskelen muuttuneita asioita, katselen yksityiskohtia ja tekstuureita. Kun ei tuijota vain kolmea metriä eteensä huomaa uusien ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tällä kertaa otin silmätikuksi meitä valvovan teknologian. Suomessa on vielä helppoa, voi helposti löytää alueita, joissa voi liikkua vapaasti. Mutta entäpä Ranska? Pariisissa tosin sabotoidaan näitä kameroita systemaattisesti tosin kuin meillä Suomessa.

Haluatko sinä tulla kuvatuksi? Haluatko, että sinua voidaan jatkuvasti seurata – mitä teet? Minne menet? Kenen kanssa olet? Mitä katsot ja mitä ostat? Jokainen tekee omistamallaan alueella, miten haluaa, mutta entäpä kaupungin omistamalla alueella? Kaduilla ja teillä?

Kaupunki ei ole kenenkään omistuksessa eikä valtiokaan, kukaan yksittäinen ihminen ei sitä omista. Sitä ei silloin tarvitse valvoakaan omaisuuden omaisesti. Kaupunki on meidän yhteistä omaisuutta ja haluan omalla alueellani liikkua vapaasti ja ilman valvontaa.

Yksityisyys on etuoikeutesi, älä anna sitä pois.

Tietovuodot

Viime aikoina on mediassa ollut paljon kirjoituksia tietomurroista tai tietovuodoista. Kumpaa sanaa käytetäänkin niin seuraus on yhtä paha yksityiselle ihmiselle – hänen yksityisyyttään on loukattu.

Jatkuvasti jopa Suomessa, jota kovana teknologian maana pidetään, tulee uusia tietomurtoja, joissa tuhansia ja taas tuhansia henkilötietoja anastetaan: henkilötunnuksia, salasanoja, osoitetietoja, poliittisia suuntautumista ja niin edelleen.

Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen, että eihän tämä koske minua. Minun tietoni ovat turvassa. Oletko varma?

Otetaan pieni ajatusleikki ja mietitään, mitä kaikkea tietoa olemmekaan antaneet itsestämme internetin eri palveluihin? Pahimmassa tapauksessa koko identiteettimme on bittimaailmassa alkaen yksityiselmästä (Facebook) ja päättyen luottokorttitietoihin (verkkokaupat). Vaikka emme olisi ikinä antaneet pienintäkään tiedonmurusta itsestämme niin lukiessasi tätä blogiartikkelia Googlen analyysibotit käsittelevät tiedostoja koneellasi, jotka on tallennettu muilla käymiesi sivustojen toimesta. Pelkästään avaamalla internet-sivun kotoasi, voi kyseinen palveluntarjoaja tallentaa kotiosoitteesi päätellen sen internet-yhteydestäsi.

Paikkatunnisteella on myös hyviä puolia: sääennustus-sivustoille mennessäsi saat heti oman paikkakuntasi tiedot näkyviin ilman, että sinun tarvitsisi paikkakuntaa edes valita. Voit saada relevantteja mainoksia liittyen kotipaikkakuntaasi. Voit seurata, missä ystäväsi liikkuvat…

Vaikket tallentaisi henkilötietojasi tai yksityisyyttäsi koskevia tietoja mihinkään, on silti mahdollista, että työpaikkasi, oppilaitoksesi tai organisaatio, jossa toimit pitää henkilötietojasi internetin kautta käytössä olevassa tietokannassa. Yleisesti luullaan, että oman yhtiön tai organisaation tietoturva on kunnossa. Mediasta saa ainakin erilaisen käsityksen. Pankeissa, Kelassa ja valtiolla on varmasti samat luulot…

Vain henkilötunnuksella ei varsinaisesti tee mitään, mutta jos pahantahtoisella koijaajalla on jo hiemankin enemmän tietoa voi hän puuttua asioihisi ikävästi – vaikka poistamalla sinut Suomen sosiaaliturvasta.

Pidä huoli yksityisyydestäsi – käytä käteistä.

Teknologia ja yksityisyys

Mitä enemmän teknologia kehittyy, sitä enemmän annamme henkilökohtaista tietoa itsestämme, jotta palvelujen käyttö olisi mukavampaa. Toisin sanoen vaihdamme yksityisyytemme (näiennäiseen) mukavuuteen.

Kun kävelemme kadulla, meitä kuvataan kymmenillä ja taas kymmenillä valvontakameroilla. Tämä tarjotaan meille turvallisuutena, mutta tosiasiassa se rajoittaa yksityisyyttämme. Ja kun annamme osan yksityisyyttämme jollekin taholle, emme tule saamaan sitä takaisin.

Tilanne on sama internetissä – kun laitamme sinne tietoa, kuvia, julkaisemme jotain, mitä ei ollut tarkoitus niin on enemmän kuin todennäköistä, ettemme saa sitä enää poistettua.

Älä anna oikeuksiasi pois, et tule saamaan niitä takaisin. Meiltä on otettu jo tarpeeksi vapautta pois, yksi esimerkki siitä on osa sananvapauttamme.

Valintoja

Elämä on täynnä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä valintoja. Omasta elämästä päättäminen on kuitenkin vapaan yhteiskunnan tärkein tuntomerkki.

Ota elämä haltuusi – käytä käteistä.